XANTOFYLLIINIT (1) Karotinoidien, erityisesti xantofylliinien pitoisuuksista elintarvikkeissa (1)

Xantofylliinien ( luteiini ja zeaxantiini) pitoisuudet hedelmissä, vihanneksissa ja muntatuoteissa.

LÄHDE:

Alisa Perry, Helen Rasmussen, Elizabeth J. Johnson

Xantophyll( lutein, zeaxanthin) content in fruits, vegetables and corn and egg products. Journal of food composition and analysis. 22(2009) 9-15.

Tiivistelmästä suomennos:

Luteiini ja zeaxantiini ovat sellaisia karotenoideja, joita ihmissilmän macula lutea eli keltainen täplä ottaa selektiiviseti vastaan. Arvellaan että näistä pigmenteistä tämä tarkan näön keskus saa suojaa iästä riippuvaa makuladegeneraatiota(AMD)  vastaan ( esim. suojaamalla lyhytaaltoisinta näkyvää valonsäteilyä, sinistä valoa, vastaan absorboimalla sitä).

Nykyiset ravintoainetietueet eivät tosiaankaan helpota hahmottamaan niiden erillistä osuutta silmäterveyteen, sillä niiden pitoisuus elintarvikkeissa raportoidaan yleisesti summattuna ( xantofylliinit, carotenoidit). Tässä otsikon työssä on tarkoituksena määrittää erikseen luteiinin ja zeaxantiinin pitoisuudet niissä pääasiallisissa xantofylliinilähteissä, mitä tavataan ravintona käyttää (NHANES 2001- 2002 tutkimuksen ravinnonsaannit ovat tämän tutkimuksen perustietona). Zeaxantiinin lähteenä pääasiallisimmat elintarvikkeet osoittautuivat olevan maissi ja maissiperäiset tuotteet. Runsaimmat ravintoperäiset luteiinilähteet olivat vihreät lehtevät vihannekset.
Hallitsevin xantofylliinin isomeerinen muoto kaikissa elintarvikkeissa oli trans-isomeeri. Mutta kun elintarvikkeita oli prosessoitu, niissä alkoi olla enemmän cis- xantofylliinejä kuin hedelmissä ja vihanneksissa. Tässä tutkimuksessa saatiin elintarviketietueita täydentävää lisätietoa luteiinin ja zeaxantiinin pitoisuuksista yleisesti käytetyissä ruoissa ja täten kohennettiin näiden xantofylliinien ravintoperäisen saannin ja vastaasti niiden terveysvaikutusten osuuksien arvion laatua.

Johdanto

Xantofylliinit luteiini ja zeaxantiini ovat kasvipigmenttejä ( se tarkoittaa käytännön kielellä,, että silmän tarkan näön keskus ei niitä syntetisoi itse,vaan inkorporoi niitä jollain tavalla). Niitä akkumuloituu, kertyy selektiivisesti silmän verkkokalvon tarkan näön keskukseen makulaan ja niiden ajatellaan antavan suojaa verkkokalvon ikärappeumaa (AMD) vastaan.  Näin arveli 1992 Bone et Landrum ja 1995 Snodderly.

Makulan alueella luteiinia ja zeaxantiinia pidetään makulapigmentteinä ( Bone et al. 1985). Mitä tulee ihmisen kiertävään vereen siinä oleva luteiini ja zeaxantiini on aivan kokonaan peräisin xantofylliinipitoisista ravintolähteistä. Luteiinin ja zeaxantiinin silmänsuojelumekanismiksi arvellaan niiden osuutta sinivalon suodatukseen ja / tai antioksidanttivaikutukseen. (Snodderly 1995)

Kun tiedetään, että verkkokalvon keskinen osa on altis iän mukana kehittyvän makuladegeneraation tuhoaville vaikutuksille ja tiedetään, että luteiinin ja zeaxantiinin sijoittautumiset makulan alueessa ovat erilaisia ( siten että keskisessä osassa vallitsee suurempi zeaxantiini: luteiini-suhde)-niin on alettu pohtia näiden xantofylliinien osuutta silmän terveydessä. Mutta tyypillisessä dieetissä vallitsee luteiinin ja zeaxantiinin kesken päinvastainen suhde. (luteiini:zeaxantiini suurempi) ( L/Z), mikä ilmoitetaan myös tulostaulukossa. .(Sommerborg et al. 1998, USDA 1998).

Niiden suhteellisessa osuudessa silmän terveyteen on olennaista saada määritetyksi ensin yksilölliset luteiinin ja zeaxantiinin saannit. Tämä on luonnollisesti hankalaa, koska nykyiset elintarviketietueet raportoivat yleensä nämä karotenoidit kimpassa (Humphries et Khachik, 2003;, USDA 1998). On noteerattava myös rajalliset informaatiot maissi- ja munaperäisistä elintarviketuotteista (West et Poorvliet 1993). Tämä on sikälikin erityisen kiinnostava seikka, koska moni merkitsevä ravintoperäinen xantofylliinilähde on juuri näistä elintarvikkeista ( Bermnudez et al. 2005; Humphries et Khachik 2003; West et Poorvliet 1993). Muna ja munatuotteet ovat kiinnostavia, koska näistä lähteistä xantofyllien biologinen saatavuus on oikein hyvä (Chung et al. 2004).

Tässä otsikon ilmoittamassa tutkimuksessa on analysoitu maissi- ja munatuoteita, hedelmiä ja vihanneksia näitten kahden karotenoidin ( luteiini, zeaxantiini) suhteen sekä toisiakin tärkeitä ravintoperäisia karotenoideja analysoitiin (kryptoxantiini, beeta- karoteeni, alfa-karoteeni, lykopeeni). Tutkittuja elintarvikkeita ei valittu ainoastaan xantofylliinipitoisuuksien perusteella, vaan myös konsumptiomäärien ja - tiheyksien perusteella käyttämällä NHANES 2001- 2002 tutkimusten elintarvikkeensaantitietoja (Food Surveys Research and Group 2006). Ennen vanhaan on luteiini ja zeaxantiini käsitelty yhdessä. On välttämätöntä kyetä määrittämään niin omat osuudet ravinnossa, jos pohditaan niiden erillisiä osuuksia silmäterveydessä.

(Metodista mainitsen muutaman lauseen)
Kaikki karotenoidit mitattiin ensin kvantitatiivisesti ja monitoroitiin 445 nm:ssa Waters 2996- fofodiodi spektridetektorissa . Saatiin gradienttejä ja lopulta oli erotettavissa seuraavia karotenoideja: luteiini, zeaxantiini, cryptoxantiini, alfa-karoteeni, all-trans-beta-karoteeni, 9- ja 13-cis-beta-karoteeni, 5-,9-,-13- ja 15-cis- ja trans-lykopeeni. Sitten käytettiin tunnettuja karotenoidistandardeja havaitsemaan tietyt absorptiospektrit ( beta- karoteeni ja lykopeeni eräällä mittarilla, ja luteiini, zeaxantiini ja beta-kryptoxantiini toisella absorptiospektrimittarilla. Niitten huippualueet määritettiin. Jokainen elintarvike analysoitiin duplikaattina, tarvittaessa toistaen. Karotenoidianalyysit tehtiin 2- 6 kertaa. Lopputulokset ilmaistiin mikrogrammoina ng/ 100 g elintarviketta.Alin havaitsemisraja oli 0.2 pmol (pikomoolia) karotenoidia.

Tulokset käsittävät useita taulukoita, joista jatkossa.