The Oaks

The Oaks

Etiketter

måndag 20 april 2015

Pohdintaa luteiinin ja zeaxantiinin saantimääristä

Edellä on esimerkkejä koejärjestelyistä, joissa toisessa annettiin vuoden ajan  6 mg luteiinia ja toisessa  oli  annostelukombinaatioita ( myös  kontorollihenkilöt  kuuluivat tutkimukseen). 
 10 mg LUTEIINIA,
20 mg  LUTEIINIA tai
 10 mg LUTEIINIA+10 mg  ZEAXANTIINIA.

Xantofylliinilisää saaneilla oli selvää etua  näistä antioksidanteista. Annos on tietysti sen verran suuri, että harvan ihmisen ravinto päivästä toiseen antaa vastaavaa, mutta tästä on vaikea tietää  oikeastaan  yhtään mitään ilman hankalia ja  tarkasti  suunniteltuja  ravintotutkimuksia. Varhempien tutkimusten jälkeen on päädytty suosittelemaan 6 mg annosta xantofylliiniä ravinnosta päivittäin, mutta  mahdollisesti se ei riitä  taudin jo alettua antaa joitain oireita.   Fysiologinen ennalta ehkäisevä seikka olisi tarkentaa  ravintonsa niin että kautta vuoden saa  zeaxantiinia ja luteiinia riittävät määrät ottaen huomioon, että ne eivät korvaa  A-vitamiinia, jota myös tulee saada  suositeltu määrä.
Ne  suojaavat  A-vitamiiniaineenvaihduntaa ja A-vitamiinin runsaat  annokset ilman näitä ei liene  taas suositeltavaa. Tiedetään että A-vitamiini kertyy rasvaliukoisena. samoin luonnollisesti nämäkin, joten niiden annostus täytyy  muokata siten, että kautta vuoden  saa niitä  jonkin tarvittavan määrän.
Jos niillä on keskenään jokin suhde L/Z, joka kääntyy  sitten kehossa  makulassa  zeaxantiinivoittoiseksi, saattaa olla myös  jokin suotuinen  suhde  varsinaisen A-vitamiinin, sen provitamiinien  ja näiden suojapigmenttienkin kesken.
Hieman tässä pohtii,, mikä ne kuljettaa silmään. Onko kuljettaja sama kuin A-vitamiinin kuljettaja. Tai johtuuko  tihenemä vain siitä tappisolujen tuubipakkausmenetelmästä  ja muultakin löytyisi  samoja pigmenttejä  mutta hyvin vähän?

VASTAUSTA etsin PubMed hakulaitteilla ja löytyyyhän sitä.

"Miksi luonto on valinnut luteiinin ja zeaxantiinin verkkokalvon suojapigmenteiksi?


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar